kirsema se täällä höpöttelee jotain ihan muuta kuin koruja ja mökkitarinoita :)

Jos haluat höpötellä takaisin, niin se onnistuu kommentoimalla tekstin alaosassa, joten ei muuta kuin höpöttelemisiin!

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Tallinnassa

Tulipas käytyä Tallinnassa siskon ja äidin kanssa. Äitimme täytti pyoreitä tammikuussa ja päätettiin käydä hänen kanssaan hotellireissu Tallinnassa kesällä ja nyt oli se reissu. Hauskaa meillä oli ja osteltuakin tuli. Täytyypä kertoa tuosta ostosreissusta yksi tapahtuma: oltiin siis useampi tunti pyöritty kauppoja läpi ja oltiin matkalla takaisin hotellille viemään tavaroita, mutta jano yllätti. No, sopivasti oli joku koju siinä matkan varrella ja päätettiin ostaa limut ja jatkaa matkaa, mutta ei se niin helposti käynytkään. Sisko kävi hakemassa limut meille ja oltiin lähdössä jatkamaan matkaa, kun mies huuteli sieltä, ettei saa mennä, hän lämmittää nakkeja. Nakkeja? Sisko yritti sanoa miehelle, että ei me osteta nakkeja...Ei maksa mitään, istukaa alas ja kuunnelkaa poikaa (soitti kitaraa viereisessä penkissä) ja niin sisko jo käveli ilmaisen pilsnerin kanssa kojulta penkille. No eihän se auttanut kuin istua ja jäädä odottamaan nakkeja. Mikrossa lämmitetyt nakit tuotiin pöytään ja pakko oli maistaa. Teki kyllä mieli sylkäistä nakki pois, mutta kun ei kehdannut. No kohta se mies tulee toisen lautasen kanssa, johon hän oli jo ehtinyt pilkkoa juustoa meille. Juusto oli kyllä herkullista. Mutta sitten, kukaan ei halunnut syödä nakkeja, mitäs teet? Ei kehdannut jättää niitä pöytään, kun mies tuijotti kojultaan ja muita asiakkaita ei näkynyt. Odoteltiin, että tulee muita asiakkaita ja tulihan niitä kohta siihen. Ei muuta kuin äkkiä menoksi nakkilautanen mukana ja matka jatkui hotellille nakkilautasen kanssa. Eihän niitä nakkeja sinne hotellekaan viitsinyt kuljettaa, mutta onneksi matkalta löytyi roskis, johon saatiin lautanen nakkeineen tuupattua. Tähän kohtaan täytyy kertoa, että siskoni kanssa olemme aika kovia nauramaan ja tästähän riitti hauskaa koko loppumatkaksi.

Illalla lähdettiin vanhaan kaupunkiin katselemaan ja syömään. Se on niin kaunis tuo vanha kaupunki. Enhän tietenkään muistanut ottaa kameraa mukaan, mutta muutaman kuvan sain otettua kännykällä.



Restoran Talukõrts oli ihanasti sisustettu vanhoilla tavaroilla, ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista, lisäksi ruokailun yhteyteen kytkeytyi ilmainen vodkasnapsi.

Tuosta palvelusta tuli mieleen laivan ja hotellin henkilökunta. Taitaa henkilökunta molemmissa olla väsynyttä ja tympääntynyttä, ei ensimmäistäkään hymyä näkynyt kenenkään huulilla kummassakaan paikassa. Ja tästä päästiin oivasti siihen, että kaupungilla oli hurjan siistiä, roskia ei näkynyt missään. Paikalliset (varakkaammat sellaiset oletettavasti) ajelivat upeilla autoilla, oli Audia, bemaria ja ne kaikki paremmasta päästä. Ei paljon huonompaa autoa näkynyt.

Tässäpä oli tämänkertaiset tiedotettavat. Kiitos vielä kerran matkaseuralaisille ja heille ja kaikille muillekin mukavaa hellepäivän jatkoa!

- kirsema -

torstai 10. heinäkuuta 2014

Elias Lönnrotin jalanjäljilla :)

Tulipa tehtyä matka mökille hieman mutkien kautta, mutta ei pahasti. Kerrankin kun päästiin ilman kissaa ajelemaan, niin tultiin mutkatien kautta ja samalla käytiin katsomassa Paikkarin torppa, joka on Eliaksen lapsuuden koti ja tämän jälkeen matka jatkui Lammintalolle, joka on Eliaksen vanhuudenkoti. Välivuodet hän oli opiskelemassa ja harjoittamassa ammattejaan muualla. Ja tietenkään ei ollut kameraa mukana, joten kuvat on otettu kännykkäkameralla.


Elias Lönnrot (joskus muodossa Lönnroth, 9. huhtikuuta 1802 Sammatti – 19. maaliskuuta 1884 Sammatti) oli Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan, ja Kantelettaren kokoaja, kielentutkija, lääkäri ja suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja. Lönnrot oli suomen kielen uudistaja, useiden sanakirjojen toimittaja ja ensimmäisen suomenkielisen aikakauslehden kustantaja sekä toimittaja. Hän julkaisi useita kansaa valistavia terveys- ja tiedejulkaisuja. - Wikipedia



Paikkarin torppa on Sammatissa sijaitseva Suomen kansalliseepoksen Kalevalan kokoajan Elias Lönnrotin lapsuudenkoti.
Paikkarin torppa rakennettiin Valkjärven rannalle noin vuonna 1800 ja siinä asui räätäli Fredrik Johan Lönnrot perheineen. Elias-poika syntyi torppaan neljäntenä lapsena vuonna 1802. Hän asui Paikkarin torpassa vuoteen 1814 saakka, jolloin lähti kouluun Tammisaareen.
Paikkarin torpassa on esillä Lönnrotiin liittyvää esineistöä, muun muassa Lönnrotin kehto sekä hänen käyttämänsä kantele. - Wikipedia


Paikkarin torppa
torppa edestä ja opas
tahko
torppa takaa
aitta
kantele
seinäkello
kahvimylly
ruokailuvälineitä
sakset
hattuja
sänky ja tuoli
Elias Lönnrotin (1802-1884) vanhuudenkoti Lammintalo sijaitsee Sammatin Haarjärven kylässä vain neljä kilometriä Paikkarin torpalta. Talo on kiehtova yhdistelmä vanhaa savupirttiä ja 1800-luvun säätyläiskotia.
Lammilla on nähtävillä Elias Lönnrotin aikaista ja hänelle kuulunutta esineistöä. Sekä talossa että sen ympäristössä voi helposti aistia Lönnrotin aikaisia tunnelmia! Taloon vie historiallinen, Lönnrotin rakennuttama tie, joka kapuaa 127 metriä korkealle Pekkarinmäelle. Tie itsessään on kokemus. Linja-auton maksimipituus tällä reitillä on 12,5 metriä.
Lönnrot asui Lammintalolla vuosina 1876 -1884. Siellä valmistui muun muassa Lönnrotin kolmas suurtyö, suomalais-ruotsalainen sanakirja, vuonna 1880. Lammintalo on yhdessä J.L. Runebergin kotitalon kanssa Suomen ensimmäinen henkilöhistoriallisista syistä rakennussuojelulailla suojeltu rakennus, ja se on pihapiireineen nimetty valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. - Länsi-Uudenmaan museot

Harmi, kun ei päästy Lammintaloon sisälle lainkaan, kun ei ollut auki, mutta tässä muutama ulkokuva ja saunarakennus vähän matkan päässä.
Lammintalo
Lammintalo
sauna
Sai muuten poika pois kipsin kädestä, taisi siihen mennä kahdeksan viikkoa. Rannetukea npitää vielä käyttää ja viikon päästä alkaa kuntouttamaan/jumppaamaan/vahvistamaan lihaksia kädessä. Ja poika on riemuissaan, ensimmäinen pyöräreissunkin kävivät isännän kanssa kokeilemassa. Siitä se lähtee :)

Mukavaa päivän jatkoa!

- kirsema -