Herkutellen!

Eilen juttelin perheelle, että voisin leipoa kuivakakun mökille mukaan, mutta kumpi tehdään; tiikerikakku vai kahvikakku. Vastaus oli munkkeja...ja lisätoiveena lihapiirakat. No munkkeihin suostuin tällä kertaa, mutta lihapiirakat saavat jäädä odottelemaan vuoroaan.

Aamulla kipin kapin kauppaan hakemaan tarvikkeita ja ei kun taikinahommiin.

Päätin sitten samalla tehdä munkkeja litran taikinasta, ettei tarvitse enää vapuksi leipoa uudelleen. Kuvittelen siis, että niitä löyty vielä pakastimesta vappunakin ;)

Taikinat valmiit ja ei muuta kuin kohotus.

 
Tähän väliin laitan maailman parhaimman pullataikinan ohjeen, jonka olen siis kopioinut äidiltäni:
(Lisäsin vielä tärkeän puuttuvan aineksen, margariinin)
Puolen litran taikina:

½ litraa maitoa
1 pkt hiivaa
2 kkp sokeria
3 tl suolaa
kardemummaa 
100 gr margariinia
vehnäjauhoja

Niin kuin huomasit, ei munia ja kardemummaakin voi halutessaan laittaa.
Vihdoinkin taikina kohonnut ja pyörittelemään. 

Apua mikä määrä paistettavaa, että pitikin tehdä tuplamäärä! 

 Tämä on aina se jännittävä vaihe; mahtaako rasva olla oikean lämpöistä. Mittariahan ei voi käyttää!

Hyvin paistuu!

 

Ja lopussa kiitos seisoo :)

 Nam!

Valokuvien valokuvaus :)

Huvittelin tässä ihan omassa seurassa ja valokuvasin vanhoja lapsuusaikaisia kuvia, jotta saan ne digimuotoon. Eihän niitä kuvia niin kamalasti ollut, mutta muutaman muiston sain tallennettua. 

Tässä kuvassa on näköjään ollut Joulu taustasta päätellen ja huomiopas tämä seikka: jo tuolloin on näköjään ollut helmet kaulassa ;)

On se jännä miten noista vanhoista mustavalkoisista valokuvista muistaa värejä esim. omista, siskon ja  muiden vaatteista. Tästä kuvasta en kylläkään muista mitään vaatteiden väriä, mutta tuolla telkkarin päällä olevan koristesaappaan värin muistan, se oli viininpunainen. Tämän muistaminen tietenkin liittyy siihen, että olen myös vähän vanhempana katsellut tuota saapasta. Ehkä sitä on pikkulikkana ihannoinut omaa äitiänsä ja varsinkin jotain ihanaa mekkoa, joka on ollut hänen päällään ja joskus sitten saattanut itse jopa leikkiä sillä ;) Muistan kyllä tosiaan kun tuli leikittyä ja pukeuduttua "naiseksi" vetämällä äidin asuja ja kenkiä yllensä, mutta sitä en muista tuliko salaa käytyä huulipunapuikon ja luomivärin kimppuun, ehkä. 

Viikonloppuna ollaan lähdössä Keski-Suomeen vanhempien luokse pikavisiitille ja täytyy palauttaa nämä valokuva-albumit, mistä tämäkin kuva on peräisin. Alun perin oli tarkoitukseni tehdä ihan muita juttuja näistä valokuvista, mutta jotenkin on niin vaikeata valita niitä "parhaita paloja" elämän varrelta, joten luovuin tekemisestä sen suhteen. Voihan se olla, että jossain vaiheessa raahaan taas albumit mukanani sieltä ja jatkan aloittamatonta urakkaa ;)

Tämäpä näistä höpinöistä tällä kertaa ja oikein mukavaa loppuviikkoa!

Suloinen kaaos - ups mitä löytyykään

Messuhankintojen innoittamana päätin järjestää/siivota aarrelaatikot, joissa suloinen kaaos. Kaikki kyllä periaatteessa järjestyksessä helmet siis niille kuuluvissa paikoissa ja metalliosat omissa lokeroissaan, mutta vähän sikinsokin mikä missäkin. Itselläni on ollut käytössä kaksi tuollaista lokerikkohässäkkää, mutta tila alkoi niistä loppumaan kesken, joten teinpä sitten kauppoja juniorin kanssa, jolla sattui olemaan samanlainen lokerikko melkein joutilaan.

Väillä piti ottaa sänky avuksi pöytäpinta-alan loppuessa, koska pitihän lokerikot saada auki, jotta ne saa järjestettyä.

Tässä siivoushommassa oli yksi ihana puoli, pääsi hypistelemään noita kivi- ja helmi-ihanuuksia...mutta myös todeta ups - mitä kaikkea täältä löytyykään! On näköjään tullut laitettua kaikennäköisiä erilaisia helmiä samaan lokeroon ja autuaasti unohtanut niiden olemassaolon. Täytyykin ehkä käyttää varastot vähemmäksi ennen uusia hankintoja ;)

Reilut pari tuntia tuossa vierähti, mutta nyt on lokerot järjestyksessä ja sain oikein värisävyjen mukaan niitä laitettua.

Sama kohtalo oli metalliosilla, kiinnitystarvikkeet yhdessä kotelossa, renkaat ja linkit toisessa. 


Onneksi on suhteellisen pieni varasto, joten ehkä jatkossa saisi pidettyä paremmin järjestystä yllä.






 
Pöytä/työpiste siistitty, joten onpas mukava jatkaa koruilun merkeissä sitten joskus.

Kakskytäviis

Neljännesvuosisata vai 25 vuotta, kumpikohan kuulostaisi paremmalta. Sehän tietenkin riippuu asian laadusta. Jos täyttäisi vasta tuon verran vuosia, niin sehän kuulostaisi hyvältä ja paljon kaikkea vielä edessä. Mutta entäs näin vähän varttuneempana, kun tuo neljännesvuosisata on jo ohitettu aikoja sitten, haluaisiko oikeasti kääntää kelloa taaksepäin ja olla 25 -vuotias. Itse en ainakaan haluaisi, koska tähän ikään päästyään on jo karttunut hieman elämänkokemusta ja -viisautta sekä ehkä kasvanut aikuiseksi. Mutta niin se varmaan on, että tässä elämässä jokainen tämänhetkinen aikakausi on olevinaan aina edellistä parempi, mene ja tiedä. En nyt tiedä oliko tuo "parempi" oikea sanavalinta, mutta sillä mennään. Nämä ajatukset eivät liittyneet kenenkään synttäreihin vaan tulla tupsahtivat, kun tuli täyteen tuo neljännesvuosisata saman työnantajan leivissä ja siinä sivussa ajatukset kääntyivät myös vähän tuonne ikävuosien puolelle. Tässä työaikarupeamassa luku kuulostaa melkoisen suurelta ja itse asiassa vähän hätkähdin ja en ollut oikein uskoa korviani, kun esimieheni kertoi tämän neljännesvuosisadan tulevan täyteen tänä vuonna (virallisesti tuli täyteen helmikuun puolella), kun ei noita vuosia niin tule enää laskettua tuolta päästä vaan laskentasuunta alkaa olla jo kohti eläkeikää (tosin sinnekin on vielä liian monta vuotta) ja juuri vastahan tuli täyteen 20 vuotta ja oikeastaan ei siitä nyt niin kauhean kauan aikaa ole, kun eka työpäivä oli päätöksessään...apua, mihin tämä aika on mennyt? Siitähän voisi tietysti kirjoitella vaikka mitä, mutta jätetään toiseen kertaan.

Ja nyt asiaan:

onnittelut itselleni neljännesvuosisadasta

 

ja oikein ruusun kera :)